Olin tuolloin suorittamassa asepalveluani Vekaranjärvellä. Viikonloppulomani oli alkamassa: Tyttöystäväni oli ilmoittanut viettävänsä viikonlopun ystävättärensä mökillä, joten minulla ei siis ollut kiire minnekään. Lisäksi lomatarkastuksessa oli vaihteeksi ryhdytty harrastamaan viivyttelyä, jonka seurauksena yhteiskuljetus varuskunnasta Helsinkiin oli jo lähtenyt komppaniamme vihdoin vapautuessa. Päätinkin yrittää liftaamista, Elokuinen iltapäivä oli kaunis ja lämmin. Pääsin yhden kaverin kyydissä Valkealaan, Jäin odottamaan kyytiä Helsingin suuntaan menevän tien varteen, näkyvälle paikalle, johon oli helppo pysähtyä.

Ehdin tarjota peukaloani ohi kiitäville xautoille parikymmentä minuuttia, kun uudehko farmari-Opel hidasti ja pysähtyi jonkin matkaa minut ohitettuani. Havaitsin, että autossa yksin istuva kuljettaja oli nainen. Astelin reippaasti auton luo ja avasin oven: "Pääseekö Helsingin suuntaan". "Olen menossa Lahteen", sanoi varma ja voimakas naisääni. Mietin hetken ja ajattelin, että pääseehän Lahdestakin Helsinkiin ja sitä paitsi siellä asui muutama hyvä kaverini. Vastasin: "kelpaa" ja istuuduin kuljettajan viereen.

Nainen oli varmasti yli kolmenkymmenen. Ulkonäkö oli kuitenkin aivan ok, itse asiassa ihan hyvän näköinen: punertavan ruskea tukka, vihertävät silmät ja huomiota herättävän lyhyt hame, joka paljasti pitkät ruskeat sääret. Pienehköt, ilmeisesti rintaliivien tukea vailla olevat, mutta hyvin muodostuneet rinnat ja peitti hihaton pusero, joka oli ilmeisesti tarkoitettu pidettäväksi takapenkille asetetun bleiserin alla.

Tavallisten: "lomalleko olet menossa", "koska kotiudut" ja "missä palvelet" – kysymysten käsittelyn jälkeen keskustelimme kesästä ja säästä. Tuo tyylikkäästi pukeutunut, vihkisormista kantava nainen jutteli niitä, näitä, vilkkaasti ja iloisesti, esitellen itsensä Marjaksi. Muiden asioiden lomassa hän tuli kertoneeksi, että hänen miehessä on työmatkalla USA:ssa ja että hän oli joutunut työasioiden vuoksi viemään kaksi lastaan mummolaan. Tänään hän oli pistäytynyt Lappeenrannassa asiakaskäynnillä. Työkseen, tai kuten hän itse sanoi harrastuksenaan hän kertoi tekevänä käännöstöitä freelancerina.

Jonkin matkaa ajettuamme Marja ehdotti pysähtymistä kahville ja samalla bensatankin täyttöä. Kaarsimme bensamittarille. Pomppasin ripeästi ulos, avasin takin ja taruin täyttöpistooliin. Marja nousi ja ojensi minulle auton avaimet sanoen pistäytyvänsä naistenhuoneessa. Hän pyysi minua siirtämään auton pysäköintipaikalle ja kertoi odottavansa minua kassalla.

Ehdin kassalle lähes samaan aikaan hänen kanssaan. Hän halusi välttämättä tarjota minulle kahvini ja valitsemani munkkipossun. Astelin kuuliaisesti tarjotinta kantaen hänen perässään kohti ikkunapöytää. En voinut olla ihailematta hänen hyvin muodostuneita, kiinteitä pakaroitaan ja kauniita, pitkiä sääriään. Aivan kuin hän olisi tuntenut katseeni, askel muuttui entistä keinuvammaksi ja houkuttelevammaksi, vai kuvittelinko vain?

Istuutuessaan hän asetti sievät säärensä tottuneesti vinosti päällekkäin pöydän reunan ulkopuolella. Alempi reisi paljastui pitkälle yläreiteen. Katsettani ei varmasti voinut olla huomaamatta, mitkä ihanat sääret! Pientä tykytystä tuntui vasemmassa lahkeessani. Katsellessamme toisiamme kasvokkain totesin hänet edelleen ihan hyvän näköiseksi, vaikka vähän vanhaksi.

Kahvit juotuamme ja tupakat poltettuamme palasimme autoon. Tarjouduin ajamaan, josta hän kieltäytyi. Marja istui tottuneesti ajajan paikalle hamettaan hiukan asetelleen. Eleestä ei voinut erehtyä: Tarkoituksena olisi toki voinut olla nostaa hametta, jotta se ei olisi rypistynyt. Nyt tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin nostaa sitä vain hiukan ylöspäin. Näin vilauksen valkeista, pitsikuvioisista pikkuhousuista. Olisin varmasti nähnyt ne paikaltani myös nojautumalla hiukan eteenpäin. Näin en kuitenkaan halustani huolimatta tehnyt. Minulle riitti noiden kauniiden jalkojen ihailu. Ilmeisesti hän myös nautti katseestani ja ihailustani: nännit nousivat selvästi näkyviin ohutta puseroa vasten.

Marja vaihtoi puheenaihetta ja kysäisi, voisinko tulla tekemään muutaman palveluksen ja ansaita hiukan taskurahaa. Kyseessä olisi muutaman raskaan laatikon nostaminen kellariin sekä pihatielle kipatun multakasan levityksestä tai ainakin siirrosta sopivampaan paikkaan. Hänen miehensä, Erkki oli tilannut kuukautta aikaisemmin multakuorman uusille istutuksille ja levitettäväksi paikoin huonoksi muuttuneelle nurmelle. Asia oli jo unohtunut, kun Erkin matkalle lähdön jälkeen multakuorma yllättäen tuli ja urakoitsija oli kummempia kyselemättä kipannut sen keskelle pihatietä.

No minullahan ei ollut mitään erityistä ohjelmaa iltapäiväksi: "Mikäs siinä" vastasin, "kyllä niille pennosille aina käyttöä löytyy". Jatkoimme rupattelua ja minä noiden säärin ihailua. Saavuimme Lahteen. Marjan ja Erkin talo sijaitsi vauraan näköisellä omakotialueella kauniissa harjumaisemassa kaupungin itäpuolella. Multakasa, varsin iso ja musta, sijaitsi todella pahasti keskellä pihatietä. Menimme sisään. Olohuoneessa, portaikon pielessä oli puolisen tusinaa pahvilaatikoita, joissa ainakin osassa näytti olevan kirjoja. Marja kertoi tyhjentäneensä vanhan kirjahyllyn, joka hänen mielestään jouti polttopuiksi. Kirjat ja muu roina pitäisi kantaa kellarissa olevaan varastoon. Heitin maastopuvun pusakan päältäni ja nostin ensimmäisen laatikon syliini.

Muutama syntinen ajatus käväisi mielessäni astellessani Marjan takana alas kellarin portaita. Varasto oli siisti ja hyvin järjestetty. Marja näytti paikan, mihin laatikot tuli kasata. Muutamat niistä olivat todella painavia, eikä niiden siirtely olisi sopinut hennolle naisihmiselle. Saatuani laatikot kellariin, kysyi Marja, halusinko juotavaa, oluen tai jotain muuta. Vastasin, että olut sopisi mainiosti. Laatikoiden kanto oli nostanut jo pienen hien pintaan. Seuraavana olisi vuorossa multakasa. Neuvottelimme hetken, miten kasan kanssa tulisi menetellä. Työkalut: kottikärryt ja lapio löytyvät vajasta. Osa kasasta siirrettäisiin pihan perälle ja osa levitettäisiin istutuksille.

Iltapäivä oli lämmin ja varauduin hikiseen urakkaan riisumalla paitani. Vaateongelmani huomatessaan kysyi Marja, halusinko jonkun työhön paremmin sopivan asun Erkin työvaatevarastosta. Nyökkäsin ja hän viittasi seuraamaan. Alakerran kaapissa oli hyvä valikoima ulkotöihin sopivia asusteita. Valitsin kuluneet farkkushortsit ja lyhytvartiset saappaat, jotka vaikuttivat minulle hyvin sopivilta. "Erkki on aika lailla kokoisesi", selitti Marja, "ehkä hiukan vatsakkaampi". Vaihdoin vaatteet ja ryhdyin työhön. puolen tunnin kuluttua tuli Marja terassille tarjotinta kantaen. "Tässä olisi hiukan suolaista ja juotavaa, ettet saa lämpöhalvausta." Otin tauon vastaan mielihyvin, olinhan halunnut näyttää olevani riuska ja ahkera työmies. Tarjottimella oli pieniä, suolalihalla vuorattuja voileipiä, olutta ja pullo valkoviiniä.

"Otatko olutta vai valkoviiniä?" Kysyi Marja, joka oli vaihtanut matka-asunsa lyhyeeseen, hihattomaan ja hyvin avonaiseen kesämekkoon. "Olutta kiitos, se sopii paremmin työn kanssa", naurahdin. Katselimme toisiamme, söimme ja joimme ja rupattelimme. "Laiton saunan päälle, näytät jo nyt aidolta maatyöläiseltä." Katselin mustanpuhuviksi pölyyntyneitä käsivarsia ja jalkojani. "Kiitos, taidanpa ollakin sen tarpeessa." Marja istui, kuin minua kiusoitellakseen, samalla puolella pöytää, niin että hän ja hänen kauniit jalkansa olivat minua suoraan vastapäätä näkyvissä. olin tulkinnut tilanteen siten, että minun oli tarkoituskin katsoa ja huomata. Mieleeni juolahti ajatus, entä jos hänellä ei olekaan mitään tuon alla. Tunsin, kuinka pikkuveli taas kävi kamppailua tilasta housuissani.

Kohta kiitin ja nousin, etumukseni pullotusta hiukan peitellen ja ryhdyin taas työhön. Multakasa hupeni ja hiki virtasi. Kello oli melkein kuuden, kun vihdoin ihailin aikaansaannostani terassin kaiteeseen nojaten. Marja oli tullut avukseni ja viimeisteli istutuksia, välillä sievästi kyykyssä ja välillä kumartuen, jolloin olin näkevinäni vilauksen paljaista pakaroista. Hän tuli seurakseni terassille ja kysyi, kelpaisiko nyt valkoviini. Nyökkäsin ja pian seisoimme iltapäivän auringon lämmössä terassilla nauttien viileästä ja kuivasta valkoviinistä. "Sauna on varmasti jo lämmin", totesi Marja sisäänpäin viitaten. "Kannattaisi varmaan jättää likaiset vaateet tänne terassille, ettei multa kantaudu sisään". Nyökkäsin taas ja jäin ihmettelemään seuraavaa siirtoa.

Marja asteli oven viereen ja tarttui mullan harmaannuttamaan mekkoonsa helmaan vetäen sen päänsä yli. "Sopiihan, että tulen saunaan kanssasi, voimme sitten huolehtia toistemme selänpesusta?" En vastannut mitään, olin mykkänä ja tuijotin hänen upeaa vartaloaan. Mekon alla ei todellakaan ollut mitään! Huumasta selvittyäni ryhdyin riisumaan multaisia saappaita ja shortsejani. Pikkuveljeni oli noussut tanaan ja sojotti näkyvästi alikareissani. Marja vilkaisi minuun kujeileva ilme kasvoillaan. Olin jo jonkin aikaa ollut ymmärtävänäni kupletin juonen.

Terassi ja piha oli hyvin suojaisa eikä naapureiden ikkunoita näkynyt. "Me otamme aurinkoa ja olemme usein alasti Erkin kanssa tässä terassilla, eikä, kuten huomaat, naapureista ole häiriöksi". Se ei kyllä paljoa lohduttanut, kuoriuduin alkkareistani ja multaisista sukistani ja siinä sitten seisoin, kalu jököttäen, onneksi jännityksestä selvästi laskeneena, tuon alastoman naisen terassilla. "Mennään pesulle", totesi Marja kääntyen ja marssien sisään. Sauna oli alakerrassa ja ihailin hänen pakaroitaan ja muutenkin hyvänmuotoista vartaloaan takana portaita alas astelleen.

Saunassa oli kaksi suihkua, mikä siihen aikaan oli harvinaista. Oloni oli epätodellinen, himoni tuota naista kohtaan oli noussut huippuunsa. Enää en peitellyt erektiotani vaan katselin häpeämättömästi suihkussa seisten tuota upeaa naisvartaloa. Marja kutsui minut löylyyn hymyillen ja kädellään vinkkaamalla. Löylyhuone oli aika pieni, Marja istuutui kiukaanpuoleiseen reunaan, seinään nojaten ja jalkansa sirosti ylös lauteille ojentaen. Asetuin istumaan varpaiden ja vastaseinän väliin ja jatkoin tuijottamista. Marja levitti hiukan reisiään ja näin sen. Se oli märkä, turvonnut ja houkuttelevan punainen.